Veden etsiminen on valtava haaste.

Muinoin ruoan tuotantoon käytettiin jokia ja virtaavaa vettä. Samaa tapaa hyödynnetään yhä esimerkiksi Niilin ja muiden suurten jokien varsilla. Silti luotettavin ja tärkein nestemäisen veden lähde on pohjavesi. Pohjavettä ei näy, joten sitä ei ole helppo löytää eikä valjastaa hyötykäyttöön. Pohjavesiesiintymien hyödyntämisessä on toimittava huolellisesti, sillä vesivaroja on suojeltava emmekä saa lisätä ympäristökuormitusta aiheuttamalla vesistressiä.

Grundfos on aina halunnut panostaa pohjavesivarojen hallintaan pumppaamalla pohjavettä kestävästi ja suojelemalla vesivaroja saasteilta. Nykyisin 70 prosenttia käyttämästämme vedestä kuluu elintarviketuotantoon. Suurin osa vedestä haihtuu kasvien vihreistä lehdistä, ja hyvin pieni osa yhdistyy biomassasta syntyviin uusiin molekyyleihin.

Yhden CO₂-molekyylin muuntamiseen biomassaksi tarvitaan 200 vesimolekyyliä. Riisin viljely vie runsaasti vettä. Arviomme mukaan noin puolet elintarviketuotantoon käytetystä vedestä käytetään riisin viljelyyn. Optimaalisessa tulevaisuudenkuvassa vähällä vedellä kasvavan kasvin geenit siirrettäisiin toiseen kasviin, ja sama onnistuisi lannoitteiden kohdalla. Kasvit hyödyntävät ilmassa olevan typen erittäin tehokkaasti. Eli ne käyttävät pääasiassa ilmalevitteisiä lannoitteita.

Toisia kasveja, kuten soijapapuja, on lannoitettava runsaasti. Jos onnistuisimme yhdistämään nämä ominaisuudet, voisimme kehittää satoisia viljelykasveja, jotka hyödyntäisivät lannoitteita paljon tehokkaammin ja kuluttaisivat siten vähemmän energiaa. Näin voisimme vähentää vedenkäyttöä. Voisimme rajoittaa energiankulutusta ja vähentää lannoitteiden käyttöä. Näiden toteutuessa voisimme toivoa tuottavamme tulevaisuudessa enemmän ruokaa – kestävämmällä tavalla.