Tässä videossa tutustut kotitalouksien pohjavedenottojärjestelmissä käytettävien uppopumppujen mitoitusperusteisiin. Opimme myös pumppujen asennukseen liittyviä parhaita käytäntöjä.     

Kotitalouksien pohjavedenottojärjestelmiä tarvitaan yleensä syrjäseuduilla, joissa kunnallisen vedenjakeluverkoston rakentaminen vain muutamiin asuinrakennuksiin olisi liian kallista.     

Tällöin kaivo porataan yksittäisten asuinrakennusten lähelle. Kaivoon asennetaan uppopumppu, jonka avulla pohjavettä pumpataan kaikkiin kotitalouden tarpeisiin.

Uppopumpun mitoituksessa on tärkeää varmistaa, että pumpulla voidaan tuottaa tarvittava paine ja virtaama. Tarvittava virtaama riippuu asuinrakennuksesta. Jos rakennuksessa on kaksi kylpyhuonetta, pyykinpesukone, astianpesukone ja puutarhan kastelujärjestelmä, pumpun on tuotettava suurempi virtaama kuin asuinrakennuksissa, joissa kylpyhuoneessa ja keittiössä on molemmissa vain yksi vesipiste.

Tarvittava paine eli nostokorkeus saadaan määrittämällä seuraavat parametrit: nostokorkeus ja painehäviö dynaamisesta vedenkorkeudesta painesäiliöön. Dynaaminen vedenkorkeus tarkoittaa vedenpinnan korkeutta pumpun ollessa käynnissä. Nostokorkeus ja painehäviö painesäiliöstä korkeimmalla sijaitsevaan vesipisteeseen. Minimissään tarvittava paine korkeimmalla sijaitsevassa vesipisteessä.       

Kun nämä parametrit on määritetty, voit valita sopivimman pumpun pohjavedenottojärjestelmääsi. Etsi tarvittava virtaama ja nostokorkeus pumppukäyrältä. Tässä esimerkissä tarvitaan pumppu, jonka tuotto on 2 m3/h ja nostokorkeus 100 m, esimerkiksi SQE2-pumppu.     

Mutta onko mitoituksella niin suurta merkitystä, jos pumpulla tuotetaan vettä vain yhden asuinrakennuksen tarpeisiin? Vastaus on kyllä. Alimitoitettu pumppu tuottaa liian pienen virtaaman tai paineen, joten se ei pysty varmistamaan tarvittavaa kapasiteettia kulutushuippujen aikana tai tarvittavaa nostokorkeutta.

Ylimitoitettu pumppu puolestaan heikentää energiatehokkuutta ja nostaa käyttökustannuksia tarpeettomasti. Joten mitoituksella on merkitystä rakennuksen asukkaille.       

Olemme nyt määrittäneet uppopumpun optimaalisen koon. Katsotaan seuraavaksi muutamia tärkeitä näkökohtia asennukseen liittyen. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että pumpun nimellishalkaisijan tulee vastata porakaivon halkaisijaa.       

Jos porakaivo on liian suuri, virtausnopeus pumpun moottorin kohdalla voi olla liian pieni, jolloin vesi voi jäädä seisomaan kaivon pohjalle ja moottori voi ylikuumentua. Moottori reagoi herkästi veden lämpötilaan. Varmista aina, että virtausnopeus moottorin kohdalla on vähintään 0,15 m/s, jos pohjaveden lämpötila on yli 30 °C.         

Haastavissa olosuhteissa pumppu voidaan varustaa jäähdytysvaipalla moottorin jäähdytyksen optimoimiseksi.       

Toinen tärkeä näkökohta on asennussyvyys. Pumppuyksikkö tulee asentaa dynaamisen vedenkorkeuden alapuolelle, jotta käytönaikainen kuivakäynti voidaan estää.   

Tutustutaan lopuksi uppopumppujärjestelmän painesäiliöön. Säiliön koko riippuu valitusta pumpusta. Tähän kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, etenkin jos rakennuksessa on rajallisesti tilaa säiliötä varten. 

Perinteisissä järjestelmissä pumppua ohjataan painekytkimellä. Tällöin painesäiliön tilavuuden tulee olla yleensä 50–200 litraa, jotta kaikkien vesipisteiden paine on riittävä.             

Valittaessa integroidulla taajuusmuuttajalla varustettu pumppu, pieni 8 litran säiliö riittää. Pumppu säätää tällöin nopeutta automaattisesti tarvittavan tuoton mukaan. Se tuottaa kaikkiin vesipisteisiin juuri oikean paineen kaikissa tilanteissa.

Tämä parantaa rakennuksen asumismukavuutta merkittävästi.